sunnuntai 13. elokuuta 2017

Autoilua just silloin kun haluat / Sis. DriveNow koodin, jolla 20 min ajoaikaa



Olen autokuumeillut aika ajoin, mutta Helsingin keskustassa asuvana ei voi oikein mitenkään järkevästi perustella oman auton hankkimista, eikä siinä kamalasti ole järkeä paljon muuallakaan. Enää ei onneksi tarvitse kuumeilla, sillä olen saanut istua Bemarin ratissa aina kun olen niin halunnut tehdä.

Mainitsin jo aiemmin, pari postausta sitten, että lomalle lähdetään Bemulla, koska aamuneljän aikaan perheen roudaaminen lentokentälle junakyydillä tai taksilla ei varsinaisesti houkuttanut. 

Drivenow-sovellus puhelimessa näyttää lähimmät kiesit ja siitä sitten sopii valkata, haluaako napata manuaalivaihteisen Kyllikin vai automaatti-Laurin. Kalusto on siis aivan uusia Mineja ja Bemareita. Varasin ennen nukkumaan menoa mieluisan ajopelin aivan kotimme läheltä, jotta sain torkuttua ne muutamat tunnit rauhassa ilman huolta siitä, mistä auto löytyy ja saan unenpöpperöiset matkalaiset kyytiin ilman suuria ponnisteluja. Varaaminen klo 23-06 on ilmaista su-to välisenä aikana. Muuten auto on varattu 15 minuuttia ilmaiseksi.

Minä superstressaaja kuitenkin jännitin, miten kaikki menee, mutta ei voisi palvelun käyttö kyllä helpompaa olla. Buukkaat auton sovelluksella tai jos olet auton kohdalla, voit näyttää tuulilasiin omaa DriveNow -korttiasi, jonka jälkeen sovellus käy läpi auton vahinkotsekkaukset, voit syöttää navigaattoria varten kohteen ja varata alemman omavastuun. Sitten vain kliks ja ovet on auki. 


Autossa täytyy syöttää oma pin ja painaa start-nappia. Wruuum! Off you go! Kun olet ajanut perille, niin painat stopista, hyppäät autosta ja lukitset ovet sovelluksella. Odota vielä tuulilasiin vihreä hymynaama ja sen jälkeen autosta ei tarvitse välittää.

Lentokentällä on parkkihallissa omat DriveNow-paikat ja ne löytyivät superhelposti. Auto siihen ja lentokonetta kohti! Lentokenttää koskee 7,90e palvelumaksu, tämä ei koske muualla ajelua. Tässä vielä yhteenveto lentokenttäpalvelusta. 

Itse arastelin alkuun rekisteröitymistä, koska ajattelin, että omavastuu vahinkotapauksissa on kuitenkin tonni ja niin se onkin, paitsi voit sen vähentää, että se on 350e maksamalla joka reissulla 1,50e. Näin olen tehnyt ja toki toivon, ettei vahinkoja tule siitä huolimatta. Ajaminen maksaa 0,57e/min ja jonkun verran on myös ns. Drive'n Save autoja tarjolla, jolloin hinta on 0,40e/min. Menovesi/sähkö sähköautoille sisältyy hintaan.

Mitä kannattaa osata? Muistaa oma pin. No jos ei muista, voi soittaa asiakaspalveluun ja sen saa tekstarilla sieltä. Done.

Ei ole sakkopaikalla

Kannattaa myös parkkeerata oikein, ei siis sakkopaikalle, jolle minä kahdesti olen pysäköinyt. Ekan kerran töissä ja tuolloin asiakaspalvelu hoiti homman kyllä hienosti, kun kysyin joskus iltapäivällä, että onkohan se auto ihan luvallisella pysäkillä. GPS-tsekkaus, missä se Seppo luurasi ja väärässä ruudussahan se oli. Säästyin kuitenkin sakoilta. Sain ohjeet puhelimitse (Kiitti Iiro) ja siirsin  autoa luvalliselle parkkipaikalle.

Tulin lasten kanssa ruuhkassa kotiin viime viikolla ja pysäköin yllättävän vapaalle paikalle. Tulimme kotiin ja aloin muistelemaan, mites se olikaan se suojatien läheisyyteen parkkeeraus. Ei ihan viittä metriä ollut se väli, joten lähdin etsimään parkkipaikkaa ja jos jotain, niin taskuparkkeeraus ei ole vahvuuteni, se vaatii vielä treeniä. Näin ollen sopivan slotin löytäminen vei aikaa ja vähän hermojakin, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. 

Elokuun ajan voimassa on tämä linkki, jolla saat DriveNow-rekisteröinnin ilmaiseksi (norm. 30e) ja vielä 20 min. ajoaikaa.  Minä saan 10 min. ajoaikaa koodin käyttämisestä.

Minä käytän autoa nyt kauppakassina ja lentokenttäkyytinä. Joku viikonlopun minireissukin on suunnitteilla palvelun tuntipaketeilla. 

Tätä on odotettu!  

*) Yhteistyössä DriveNow

perjantai 11. elokuuta 2017

Se tämän kesän ihana loma



Eka työviikko loman jälkeen on pulkassa. Palasimme vuosittaiselta akkujen lataus -reissulta maanantaina ja arki otti vastaan jo paluulennolla. Olin ladannut lentotilaan muutaman artikkelin, joihin perehdyin kotimatkalla ja aloitin työt heti jo Kyproksen ilmatilassa. Melkoista. Otin kyllä legendaariset niskaretkahdusunet jossain Ukrainan kohdalla, joten suht iisi lomaltapaluu. Nyt ekan viikon päätteeksi palataan vielä lomafiiliksiin ja saadaan niistä energiaa tulevillekin viikoille. 




Me reissasimme tänä kesänä Kyprokselle. Valitsimme kohteen parhaiden biitsien mukaisesti, joten vietimme viikon Protaraksessa. Täällä olen vieraillut viimeksi päiväretkellä about 15 vuotta sitten, kun vielä tuolloin tiesimme mitä biletys tarkoittaa ja lomailimme Ayia Napassa. Tällä reissulla hotellimme oli lapsiperheen unelma Rising Star, joka ei pettänyt meitä huoneen, tarjoilun tai henkilökunnan suhteen, vaan olimme ennen kaikkea erittäin tyytyväisiä. Varasimme kaksion merinäköalalla ja sitä saimme koko rahalla. Mies halusi ehdottamasti vähintään puolihoidon ja päädyimmekin ns. Holiday Inclusiven, johon kuului lounas ja päivällinen viitenä päivänä. Aamiainen kuului hintaan jokaisena aamuna. 


Ruokaa on pakko hehkuttaa, koska teemaillat (kyproslainen, meksikolainen, sushi, italialainen...) takasivat ruokien vaihtuvuuden ja kaikki oli to-del-la hyvää. Lasten osalta tosin hiukan mietitytti se ranskalaisten, pastan ja nugettien syöminen, mutta koska he saivat valita, siitä ei niuhotettu. Yhdestä asiasta tuli vähän sanomista, nimittäin Nutellan syöminen lusikalla oli a bit too much. Yhtään en kyllä sitten marissut, kun Nutellan alle löytyi croisantti.  

Jätskipalloja ja suklaaputouksia oli joka jälkkärillä. Ei jääneet aikuistenkaan jälkkärit häviöille. Huhhuh nimittäin. Aamiaisella nautin taivaallisen hyvää kreikkalaista jugurttia hunajalla ja myslillä. Niin, niin hyvää. Entä ne hedelmät... Protaraksen parhaat ruoat nautimme hotellissamme.
 
 
Hotellin oma biitsi oli pieni poukama, mutta melko kivinen, kun lähti syvemmälle kahlaamaan, joten mereen menimme muutaman sata metriä kohti kuuluisaa Fig Tree Bayta, jonka ranta oli unelmainen kirkas ja pehmeähiekkainen. Ranta syveni loivasti, joten yllätyksiä ei tullut lapsillekaan. Kävelimme myös Fig Tree Bayn rannalle, joka lunasti maineensa, tänne emme kuitenkaan jokaisena päivänä kokeneet tarvetta tulla, sillä yhtä huikeaa biitsiä oli lähempänäkin hotellia.

Allaselämä miellytti erityisesti lapsia ja myös minä kierähdin aurinkotuolilta altaaseen, kun aloin tiristä liikaa. Saimme myös mahtavan tuliaisen kotiinvietäväksi, kun meidän eskarilainen oppi loman päätteeksi uimaan itse! Esikoinen puolestaan oppi pari vuotta sitten tämän taidon Kreetan lomalla.



Auringosta nautimme täysin siemauksin ja lapsilla oli testissä herkälle iholle sopiva Acorellen spf 50 spray*), jota myös mies suihki hartioihinsa ja rintaansa. Tästä tuli yksi suosikeista aurinkovoidearsenaaliin. Spray levittyi hyvin, eikä tehnyt muumiefektiä. Itselläni oli vanhat tutut Biosoliksen spf 20 -öljy ja Alga Mariksen spf 30 spray. Väri vaihtui kalpeasta kauniin ruskeaksi. Vinkkinä aurinkolomailijoille: Kannattaa laittaa jääkaappiin after sun ja aloe vera -geeli, näitä on hyvä lisäillä päivän päätteeksi ihoa hoitamaan ja viilentämään. 




Olemme vähän huonoja lähtemään retkille, eikä tällä kertaa käyty edes lähikohteissa, kuten Ayia Napassa tai Larnacassa, koska olin Kyproksella työmatkalla pari vuotta sitten ja nämä paikat oli käyty. Ihan vaan poolilla ei pelkästään pötkötelty, sillä kävimme hotellin lähellä olevalla kukkulalla, josta löytyi kaunis, pieni kirkko Profitis Elias. Kirkon juurella oli puiden oksille sidottu nauhoja ja mekin ostimme jokaiselle oman nauhan, jonka sidoimme oksalle. Nauhan solmittuaan sai toivoa jotain.



 
Esikoisen kanssa hyppäsimme yksi iltapäivä reilun parin tunnin veneretkelle ja pääsimme uimaan Blue Lagooniin. Esikoinen tiedusteli, yltääkö jalkani pohjaan. Noooo ei ihan, kun alla oli seitsemän metriä. Vedet olivat uskomattoman kirkkaat ja näimme matkalla Knossos Beachin, Rakastavaisten sillan ja paljon muuta.




Kyproksella(kin) oli kisuja, jotka veivät erityisesti lasten sydämet. Kuopus kyseli toiveikkaana, voisimmeko adoptoida yhden kisun ja viedä sen kotiin. Jotkut turistit ostivat ruoka-annoksia kaupasta ja ruokkivat kissoja kadulla. Pohdimme lasten kanssa, miten mahtaa käydä, kun loma loppuu. Tietysti uudet lomailijat jatkavat ruokkimista. No, toivotaan niin.


Pakkasin mukaan kaksi lomakirjaa - Katja Kallion Yön Kantajan ja Lori Nelson Spielmanin Kymmenen unelmaani ja luin ne matkalla molemmat. Kallion kirja on hienosti kirjoitettu, mutta ei ehkä sitä kaikista keveintä lomalukemista. Amanda Aaltosen tarina Seilin saarella oli melkoisen rankka ja tarina paikoin niin intensiivinen, että piti välillä laittaa kirja aurinkotuolin alle lepäämään.  

Kymmenen unelmaani oli ihana, pyyhin kyyneliä useaan kertaan. Sellainen suht kevyt, olematta kuitenkaan yhtään hömppä. Ihan täydellinen lomakirja.


Mitähän vielä kertoisin? Ehkä sen vielä, että loma teki tehtävän. Oli kiitollista olla yhdessä perheen kanssa, istua aamupalalla, lounaalla ja illallisella kaikki yhdessä. Oli ihanaa, kun ei ollut mitään suoritettavaa, jonka suorittamatta jättäminen olisi stressannut. Ne matot voi pestä vaikka tulevana viikonloppuna, kun kesälomalla ei ehtinyt. Näillä energioilla jaksaa taas ja ensi kesänä uusiksi.

  

*) Acorellen spray saatu testiin.
**) Sis. mainoslinkkejä. 
 

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Pystyviikkausta ja MINIllä lentokentälle





Aijai, nyt olisi vikat hetket pestä ne matot, koska listalle se suorite ei kohta enää mahdu. 

Nyt 
pakataan: 

* Uikkarit
* Bikinit
* Aurinkovoiteet **
* Uimarengas, kellukkeet, äitille viinikellukkeet, vai oliko ne delfiinikellukkeet... :D
* Fliparit  
* Piilarit JA lukulasit (niinpä!)
* Minillä tai Bemulla lentokentälle (DriveNow)*
* Lataa Bookbeat ja oikeat kirjat
* Hoida Check-in
* Passit
* Hyvä fiilis

Sit 
lo-ma-lle!

*) Pakko vielä mainita yksi juttu, kun vähän jänskättää lentokentälle meno. Nyt skipataan taksi ja junasäätö. Oletko jo kuullut, että Helsingissä on monessa kadunkulmassa upouusi Mini tai Bemari, jonka voi ihan tosta vaan napata käyttöön minuuttitaksalla (0,57e) ilman muita maksuja? Jos et ole vielä rekisteröitynyt DriveNow -palveluun, niin nyt kantsii, sillä rekisteröinti on linkillä ILMAINEN elokuun loppuun (norm. 30e) ja saat samalla 20 min. ajoaikaa! Minä saan kiitokseksi 10 min. bonaria jokaisesta linkillä rekisteröitymisestä.

**) Acorellen spf50 saatiin reissutestiin lapsille. Kiitos, palataan siihen! 

torstai 27. heinäkuuta 2017

Kesäloman suoritus

Jäälatte. Check, lähes joka ikinen kesälomapäivä.


Siellä se Anatude keinuu, ihan naapurissa. Siellä piti olla meitsi mandolinonkin, mutta oliko niitä lippuja, oliko. No ei ollut. Eläydyn Hernesaaren live-pätkien mukaan parvekkeen nurkassa. Ihan kiva. 

Tässä sitä ollaan kesälomalla. Kelit ovat olleet viime päivät huikeat täällä etelässä ja nautin joka ikisen mahdollisen hetken parvekkeemme nurkassa näinä rauhaisina kesähetkinä, jolloin linnut visertävät, jossain kuuluu musa ja ihmiset ovat liikenteessä. Siis kaikki muut ihmiset, mutta en minä.


Kuvanottaja kesälomanurkkauksessaan. Nämä kukat ovat niin, niin, niin ihania.

Olen törmännyt moneen muistutukseen siitä, että älä suorita kesälomaa, vaan ole vaan. Myös suuresti ihailemani Maaret Kallio on sitä mieltä, että pois turhat lomaodotukset. Ihana ajatus, mutta ihan mahdoton. Siis huomioiden, että jäin tänä vuonna lomalle silloin, kun keskivertolomalainen teki jo paluuta töihin, niin todellakin tässä joutuu vähän suorittamaan, koska loma-aikaakin on vähemmän. Suoritelista on kohtuullinen, mutta kyllä ahdistaa, jos joku näistä jää tekemättä eli huomenna pari ruksia tarvitaan. 


K e s ä l o m a s u o r i t u s l i s t a

- Vessankaappi siivottu ja inventoitu. Iso Check. 

- Alennusmyynneissä tuhlattu ja rahaa siiretty säästötililtä käyttötilille liian monta kertaa. Check, check.
 
- Kirpparisuorittamista. Ipanaisen viikko - Check (hae vielä tienatut massit ja myymättömät kamat pois ennen kuin loma loppuu).

- Facekirppikset. Pientä suoritusta. Ihan ookoo, mutta jäi sitten kuitenkin ne isot säkit vielä kuvaamatta tälle kesälle. No oo armollinen itelles. Sit ens kesänä taas. 

- Emmy. Myyntitili sulkeutuu kuun vika päivä ja Gantit lähtee Karjalaan. Ihan törkeen halvalla kesäkamaa ja talvikamaakin. Kantsii käydä ostamassa merkit himaan täältä.
 
- Suppailu. Huomenna. Aina on se huomenna. No josko huomenna. En mä ole käynyt edes alkeiskurssia. Vai mitä minä siellä yksin melon menemään? Putoan kuitenkin jääkylmään mereen. 
 
- Mattopyykki. Huomenna. Tai jos oonkin suppaamassa. No sitten ylihuomenna, mutta entäs jos sataa. Millä halavatulla minä roudaan matot Eiraan matonpesupaikalle? DriveNown Bemulla 0,57s/minuutti? Siinä ei voi sitten ottaa matonpesuproseccoja Mattolaiturilla. Pitäisiköhän mennä ihan muuten vaan, vaikka viikonloppuna. Mattojahan voi pestä vielä loman jälkeenkin. Joku viikonloppu. 

- Lomailu. Koko ajan, mutta miten ja kenen kanssa. Tuntuu, että lapset eivät ole tehneet yhtään mitään koko lomalla, kun odottaneet, että minä olen lomalla. No entäs nyt sitten. No on me syöty ainakin jäätelöä. 

Nyt mä katson tuota taivasta ja näitä parvekekukkia, enkä suorita mitään muuta. On tämä lomailu kyllä ihan parasta.  

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Kesällä vain skidit pakkelit

Kesäsussu tässä terve! #nolifting #nonothing #dianakukkii #jahortensia

Kukas se heräsi yhtä aikaa aamuauringon kanssa? No minähän se olin. Keskeytin lomailuni tänään muutenkin etäpäivällä, joten ei olisi tullut makkoominen kyseeseen muutenkaan. Sikäli iisi etäpäivä oli, että vain muutama juttu, kuten uuden työn palkkatoiveen esittäminen (huhhuh), oli agendalla.

Eka lomaviikko menikin jo menojaan, mutta ihan parhaassa seurassa mummolassa. Olimme  siskon perheen kanssa isää auttelemassa ja raivailimme turhia tavaroita kaapeista tilaa viemästä. Serkut nauttivat toistensa seurasta ja niinhän me kaikki. Sanon vain, että tämä jengi on onni isolla oolla. Sitä ei tähän vaan siten pysty kirjoittamaan, koska Onni on erisnimi. Lisäksi siskoni taikoi keittiössä jälleen kerran niin huikeita herkkuja, että tämä viikko meneekin omaan karuun keittiöön totutellessa.  Aa että.

Reissasimme junalla ja idea travel light toteutui ainakin meikkien suhteen. Mukana oli nimittäin ihan minimaalinen meikkisetti, joka on se kesän peruskattaus. Glitterit ja shimmerit saavat huilia kaapissa, ainakin pikkujouluihin saakka.


Ihon pienet (ja isommatkin) virheet taputtelen piiloon kesäiholle sopivalla voidemaisella meikkipuuterilla, kuten tällä viime kesäisellä Boholla. Tätä ei sitten levitellä koko kasvojen alueelle, vaan vain paikoitellen, taputellen sormella, jos siis ei tähtää mihinkään tiernapoikamaskiin v. 1987.

Kesäposket ovat kauniin korallit. Tämä väri on ihan huikea ja sopii päivettyneelle iholle. Huomaatko muuten, miten eri väriseltä tuote näyttää tuotekuvassa ja tuossa yläpuolella olevassa kuvassa? Oikein odotin, että iho on saanut hiukan väriä ja tämän poskipunan voi kaivaa kesäkäyttöön. Tämä väri on talvikuukaudet ihan omassa jemmassa, sillä kalpea talvi-iho kaipaa hiukan toisenlaista sävyä.



Monet ovat etsineet sitä luonnonkosmetiikan ripsaria ja aika ajoin hehkutetaan, että nyt se ihan paras luonnonkosmetiikan ripsari on löytynyt. Hienoa, kun tulee näitä löytöjä yksi toisensa jälkeen, mutta itse olen ollut hyvin pitkälti tyytyväinen lähes tulkoon kaikkiin ripsareihin, jotka ovat vastaani tulleet. En edes osaa nimetä yhtään ripsaria, joka olisi ollut jotenkin erityisen huono. 

Benecosin ripsarin sain jo kevään korvilla testiin Ruohonjuuresta ja sitä olen siitä saakka käyttänyt. Plussaa on ehdottomasti ensinnäkin tämän tuotteen huokea hinta (alle 10e) suhteessa laatuun. Ripsari ei varise ja se levittyy kauniisti. Harjalla saa tarkkaakin työtä tehtyä, jos ehtii hifistellä. Yleensä ei ehdi. Väri ei ole pitch black, vaan siinä on häivähdys metallinharmaata.

Minun ripsistä ei tule kilometrin mittaisia tällä ripsarilla, mutta ei tule kyllä millään muullakaan. Ripset kuitenkin näyttävät kauniilta ja ehdottomasti pidemmiltä kuin ilman. Ostan jatkossakin.

Kesällä ei vaan voi laittaa raskaita mattapunia tai rajauksia huuliin. Sipaisen usein huulirasvaa, mitä milloinkin. On makuhuulirasvoja Hurrawta, Crazy Rumoursia, on myös välillä joku kevyt sävyttävä ja ehdoton suosikki on aurinkosuojahuulirasva

Ei makkeeta mahan täyveltä. Kesämeikkikolumni oli tässä. Niitä tämän viikon helteitä odotellessa. :D


*) Ripsiväri saatu




lauantai 15. heinäkuuta 2017

Piknikillä vauvelien kanssa



Ehkä ihaninta. Kirjoitan parvekkeella ilta-auringon lämmittäessä ja lokkien kirkuessa naapurin katolta. Kesä on täällä ja se tuntuu ihanan lämpimältä. Meidän parveke on siitä huikea, että jos aurinko yhtään pilkottaa, se pilkottaa meidän partsilla ja ihan auringon laskuun saakka. 

Tänään on lasten kanssa puistoiltu, syöty eväitä puistossa ja oltu vauvojen kanssa. Jaksoin monta kertaa kieltää aikaisemmin, ettei nukenrattaita viedä ulos, kunnes tajusin, että hitto miks ei. Nyt niitä työnnellään erityisen ilolla, koska Alex ja isosisko Emilia otetaan mukaan - mielellään joka paikkaan.

Minä keskityin tänään juomaan jäälattea ja nauttimaan auringosta. Lapset juoksentelivat puistossa ja näyttivät minulle esityksiään. Meidän melkein eskarilainenkin oppi tekemään  hienoja kärrinpyöriä. Lasten kolmen ja puolen vuoden ikäero on näkynyt jonkin verran siinä, että nuorempi on tehnyt juurikin esim. kärrinpyöristä miniversioita tai todennut yksoikoisesti ettei hän osaa jotain, vaan  isosisko voi tehdä, mutta nyt näitä juttuja kuuluu aina vaan vähemmän. On ollut ihan liikkistä huomata, että apua, meidän vauva osaakin jo isojen juttuja ihan oikeasti.  Kärrinpyöriä näkyy tänään myös Instastoriesilla @riikka_hei.




On myös aika superia, että vaikka joka ikinen päivä molemmat tytöt viettävät aikaa pelien ja ohjelmien parissa puhelimilla ja se on ihan ookoo, mutta leikeille on silti tilausta. Tytöt saivat maahantuojalta leikkeihinsä nämä vauvelit ja ovat pienokaisistaan luonnollisesti onnellisia. Toiveissa olikin ollut jo pitkään omat Baby Born -vauvelit, koska meillä oli ennestään yksi vauva. Tiedättehän-mitä-siitä-seuraa. Kuopus toivoi erityisesti poikavauvaa. Baby Bornin isosisko oli nähty monella kauppareissulla, sitä oli katsottu netistä ja se vaan oli niin ihana. Isosisko Baby Born on pidempi kuin vauva Baby Born - no tietty on - mutta samat vaatteet näille sopii siitä huolimatta. Ihanan kätevää.

Nukkeleikeistä käydään myös paljon keskustelua netissä. On gallupeja ja kysellään, minkä ikäiset lapset leikkivät vielä nukeilla. Voi kunpa he leikkisivät mahdollisimman pitkään! Nukkeleikit sekä kehittävät että kuvaavat lasten tunne-elämää, kuten toki myös muunlaisetkin leikit, mutta hoivaleikit ovat hyvin tärkeitä tunne-elämän kehityksessä.

Pojille soisin hankittavan nukkeja leikkiin ihan ilman, että he niitä itse pyytävät, mutta erityisesti silloin. Tiedän tapauksen, jossa perheenisä ei suostunut ostamaan pojalleen vauvanukkea, kun hän sitä pyysi. Mitä tulee vauvojen sukupuoleen, niin mielestäni nukkevauvat ovat mainio tapa tarkastella ihmisen anatomiaa, kun se kuitenkin luonnollisesti lasta jossain kohtaa kiinnostaa ja nuket ovat lapselle ominainen tapa tarkkailla näitä eroja. On myös sydäntä läikäyttävää kuunnella, miten lapset vauvoilleen puhuvat. Ajoittain tuntuu, että on itsekin onnistunut jossain kohtaa, kun tunnistan omikseni niitä lohduttavia sanoja, joita lapset vauvoja hyssytellessään lausuvat.



Alex saa joka aamu vettä pullosta, se kylvetään - myös illalla. On erittäin ekologista, kun sama vaippa käy päivästä toiseen. Isosisko Emilian hiukset saavat hoitoa päivittäin ja myös äiti kehotti pitämään niistä hyvää huolta, ettei niille käy kuten eräälle meikkipää-horrowshowlle, jonka tukka ei selvää päivää tule enää näkemään. Nukkejen mukana tulee kaikenlaista hoitokamaa potasta ja tutista lähtien, myös se hiusharja. Niin ja ruokaakin näille nukeille saisi antaa, mutta lapset antavat leikisti kaupasta ostettua oikeaa mangososetta, koska vauvan putsaaminen on kuitenkin aika työlästä. Vesipissit pottaan on vielä ihan jees. Nukkeja hoidetaan hartaasti ja vielä illalla ne peitellään yöpuvuissaan nukkumaan.  Aika ihanaa.


*) Yhteistyössä maahantuojan kanssa

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Ehkä yksi kauneimmista työmatkoista



Näin kesäloman alla muutama sananen työmatkailusta, joka jää ihan juuri muutaman viikon tauolle. Olen tänä kesänä taittanut työmatkan vain ja ainoastaan pyöräillen - tuli taivaalta mitä tahansa. Kaikenlaistahan sitä on niskaan tullutkin ja olen aidosti kiitollinen, kun kelit ovat kuivat. 


Olen alkanut seuraamaan vartin välein päivittyvää sadetutkaa. Tunnen keltaisen ja sinisen sävyt, jolloin polkeminen on vielä ihan iisiä, kohtalaisen sateen ripsutellessa, mutta punaisella ollaan sitten jo rankkasateessa, jolloin lenkkarit kastuvat jo lähtöhetkellä. En ole ottanut bussia, vaikka välillä kun on oikein kastunut, on ajatellut, ettei tässä ole mitään järkeä... mutta kun maisemat ovat tällaiset, niin en vaan voi hypätä bussiin.  






Varmaan ymmärrät. En todellakaan voi hypätä bussiin. Pyöräilen töihin vajaan puoli tuntia (9 km) Matka-aikaan vaikuttavat myös pakolliset pysähdykset, koska on vaan ihan pakko ottaa kuvia kauniista maisemista tai joutsenperheestä.

Viime keväänä sain synttärilahjaksi hartaasti toivomani kulkupelin Pelagon Brooklynin (iso kiitos jälleen kerran ihana M!). Tuolloin työmatkani oli noin 3 km per sivu kaupungin halki ja baanaa pitkin tsygäni kulki kuin unelma. Siksi pyöräksi valikoitui juuri tämä yksilö.


Vaihtaessani työpaikkaa kilometrit kasvoivat, kuntarajat ylittyivät ja tuli aika hankkia myös pyöräilytakki. Edelleen työmatka on ihan kohtuullinen poljettava ja koska se on ehkä yksi kauneimmista reiteistä, mitä voi olla, se menee suht vaivatta. Poljen saarten läpi, ensin Lauttasaaren sillan ja mäen ylös, siitä meren rantaa pitkin Kaskisaareen ja Lehtisaareen. Voiko olla ihanampaa. 

Kuitenkin olen ajatellut, että lisävaihteista ei varmastikaan olisi haittaa, sillä kun ajan kaupunkipyöräksi suunnitellulla Brookynillä tätä matkaa, niin huomaan, etten pääse niin lujaa, kun jerkkua pohkeissa piisaisi. Työmatkojani saattaisi snadisti paremmin palvella esim. kasivaihteinen versio pyörästäni tai varsinainen työmatkapyörä, kuten Airisto Commuter. En ole näitä käynyt koeajamassa, joten ainoastaan arvailen.

Yhtä kaikki, olen kuitenkin varsin tyytyväinen kauniiseen kulkupeliini. Voi kysyä, mikä pakko se on ylipäätään kaahata ihan täysillä, kun perille pääsee vähän iisimminkin. Erityinen maininta Brooklynille ajoasennosta. Selkä pysyy suorana, eikä hartiat ole kipeytyneet. Lisäksi erittäin mainiota on se, ettei reppua tarvitse pitää selkää hiottamassa, sillä tavarakori kuuluu osana pyörän parhaimpiin ominaisuuksiin. Viereltä ohi vinkaisevat muna-asentoiset huomioliivi-pyöräiyhousulijat raksuvine vaihteineen ei ehkä muutenkaan ole ihan mun juttu, vaikka tyyli olkoon kaikilla vapaa. hän sopisi nyt sateenkaari emoji. 




Aa että
 On vaan niin kaunista!

Aamulla vielä tämä reissu 
ja sitten alkaa 
l-o-m-a !!!